Ritva aloitti lauluopintonsa Sibelius-Akatemiassa syyskuussa 1962, eikä polku oppilaitoksen opiskelijaksi ainakaan nykypäivän näkövinkkelistä ole ihan tavanomainen. Savonlinnan Musiikkipäivien ohjelmaan kuulunut oopperakurssi oli 60-luvulla kovassa huudossa opiskelijoiden keskuudessa. Puhuttiin, että näille kursseille kokoontuivat kaikki hyvät laulajat ja pianistit. Opettajina toimivat kamarilaulaja Peter Klein Wienin valtionoopperasta ja Savonlinnassa lied-kursseillakin jo aikaisempina vuosina opettanut Karl Hudez. Oopperakursseilla harjoitettiin solistitehtäviä sekä työstettiin kohtauksia ja näytöksiä eri oopperoista. Lopputulokset esitettiin kurssin päätteeksi järjestetyissä laulu- ja oopperailloissa konserttiversioina.
Ritvaa kannustettiin hakemaan oopperakurssille vaikka kuunteluoppilaaksi. Ritva päätti hakea ja hänet hyväksyttiin – ei vain kuunteluoppilaaksi, vaan osallistumaan laulunopetukseen. Ensimmäisenä vuonna osallistuminen jännitti, koska Ritvan lauluopinnot olivat tuolloin vielä melko alussa. Ilmapiiri oli kurssilla kaikesta huolimatta mukava. Ammattilaisten ja ammattiopiskelijoiden keskuudessa oli kyllä kilpailuhenkisyyttäkin. Opetus oli saksankielellä. ”Klein ja Hudez olivat molemmat tosi mukavia. Eivät olleet liian ankaria, suhtautuivat oppilaisiin mukavasti – kannustavasti ja hyvin.”
 |
Peter Klein (kuva: Pentti Savolaisen kirjasta
Balladi Olavinlinnan oopperajuhlista)
|
Savonlinnan Musiikkipäivien oopperakursseille osallistuivat 60-luvulla myös muun muassa Taru Valjakka, Aili Purtonen ja Esko Jurvelin. Kesän -62 oopperakurssilla pianisti Pentti Koskimies kysyi, miksei Ritva tulisi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan ja lupautui ottamaan Ritvan lied-studioonsa. Sibelius-Akatemian pyrkimiset olivat kuitenkin olleet jo keväällä, joten Koskimies neuvoi Ritvaa menemään suoraan rehtori Taneli Kuusiston juttusille. Niin Ritva meni ja pääsi opiskelijaksi, vähän niin kuin takaoven kautta. Kuusisto suositteli opettajaksi Mirjam Heliniä. ”Ei tällaista kai enää nykypäivänä voisi tapahtua, mutta silloin ajat olivat vielä toisenlaiset.”
Ritva olisi ollut tyytyväinen saadessaan osallistua ainoastaan Koskimiehen lied-studioon. Olihan hänellä jo yksi tutkinto takataskussa, ja päivät kuluivat pitkälti uima- ja voimistelunopettajan töissä. Opintoihin sisältyi kuitenkin paljon muutakin, muun muassa musiikin historiaa ja teoriaa, säveltapailua, pianonsoittoa ja oopperastudiota. Palavaa innostusta teoriaopintoihin tai muihin lukuaineisiin ei Ritvalla ollut – laulamiseen kyllä sitäkin suurempi. Lauluopettajakseen Ritva sai Kuusiston suositteleman Mirjam Helinin, ja oopperastudiossa opettajana oli baritoni ja yksinlaulun professori Oiva Soini. Lisäksi näytteleminen, lausuminen, liikunta ja italia kuuluivat opintokokonaisuuteen. Ritva nautti valtavasti ohjaajan kanssa työskentelystä, mikä lisäsi entisestään innostusta päästä esiintymään oopperalavoille.
 |
| Matrikkeliote Ritvan opinnoista Sibelius-Akatemiassa |
Ensimmäisen opiskeluvuotensa keväänä Ritva lauloi Sibelius-Akatemian oopperastudion näytteessä Despinan roolin Mozartin oopperasta Così fan tutte. Näytteessä esitettiin pianosäestyksellisenä konserttiversiona oopperan ensimmäinen näytös ja konsertin johti Leif Segerstam. Seppo Heikinheimo kirjoitti konsertista vähemmän imartelevan arvion (Uusi Suomi 5.5.1963), jossa kuvailee sitä musiikkikauden pitkästyttävimmäksi tilaisuudeksi. Heikinheimo jatkaa, että kolkkoutta ja kylmyyttä oli Ritva Auvisen sinänsä loistokkaassa altossa (!), jolle Despinan osa kovin huonosti luontui. Heikinheimo jatkaa, että dramaattisissa tehtävissä Ritva voisi tietystä jännittyneisyydestä vapauduttuaan olla huomion arvoinen kyky. Ritva muistaa oopperanäytteen ja Despinan sopraanoroolin hyvin. ”Muistan, kuinka tein roolia ja tummensin ääntä, kun Despina laulaa notaariksi naamioituneena. Traditionaalisesti siinä kohtaa lauletaan muuttamalla ääntä nasaalimmaksi ja kimeämmäksi, ei matalammaksi. Siitä johtui tuo alttoon viittaus tuossa kritiikissä. En minä siihen aikaan sitä tiennyt, kun en ollut vielä oopperaa tehnyt, enkä tuntenut traditioita. Korrepetiittorikaan ei ratkaisuuni puuttunut. Jälkikäteen tietysti harmitti.”
Kyseinen lehtiarvostelu on melkoisen poikkeuksellinen – tämän jälkeen Ritvasta nimittäin on lähes mahdotonta löytää kovinkaan kriittisiä kirjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti