Päärooleja nälkäpalkalla

”Oppirahat on maksettu. Jouduin vuosien ajan tekemään uimahallityötä henkeni pitimiksi, kun edes isoista päärooleista ei maksettu kulukorvausten lisäksi mitään palkkaa.” 

Papageno Jussi Lehmusmäki ja Pamina Ritva Auvinen

Ritvan ensimmäinen iso oopperarooli oli Lahden oopperayhdistyksen produktiossa Taikahuilu, johon hänet pyydettiin Sibelius-Akatemian oopperastudion konsertin jälkeen toukokuussa 1965. Muutamaa vuotta aiemmin perustetun Lahden oopperayhdistyksen (nykyisin Lahden Ooppera ry) toimintaa olivat käynnistämässä Ritvaakin opettanut laulunlehtori Tauno Kaivola ja Viipurin musiikkiopiston rehtori Felix Krohn. Ensimmäisinä toimintavuosinaan oopperayhdistyksellä ei ollut rahaa, joten oopperoita tehtiin talkoohengessä vapaaehtoistyönä, eikä kenellekään maksettu palkkaa. Ritvalle raha ei ollut tärkeintä, vaan pääasia oli päästä tekemään rooleja. Pitkät harjoituspäivät venyivät iltamyöhään ja usein kotiin lähdettiin vasta puolenyön jälkeen. Tunnelma oli kuitenkin hyvä ja yhdessä tekeminen oli hauskaa. Kaikki mukanaolijat olivat innostuneita oppimaan lisää. Lahden Oopperassa lauloi 60-luvulla myös muun muassa Jorma Hynninen.

Taikahuilun harjoitusten ollessa käynnissä vuonna 1965 musiikkineuvos ja kapellimestari Einari Kropsu Jyväskylästä otti Ritvaan yhteyttä. Kropsu toimi Suomen Kansallisoopperassa kuoromestarina 1958–1960 ja oopperoihin ihastuneena halusi johtaa niitä Jyväskylässä. Konservatorion oopperaluokka oli valmistamassa Giovanni Battista Pergolesin koomista oopperaa La serva padrona, kun Serpinan roolia laulanut sopraano sairastui. Ensi-ilta lähestyi ja Jyväskylässä pohdittiin, kuka oppisi roolin kolmessa viikossa. Kropsu pyysi Matti Lehtisen suosituksesta Ritvaa mukaan produktioon. Ritva harjoitti roolin Sibelius-Akatemiassa opettavan pianisti Sirkka Penttilän kanssa. Ennen lauluopintojaan Ritvalla oli ollut tapana laulaa radion tai levyn mukana rytmit ja melodiat korvakuulolta, mutta Penttilä vaati nuottien tarkkaa lukemista. Tulkintaan pureuduttiin vasta, kun partituuri osattiin huolellisesti. Tämä oli tärkeä oppi Ritvalle.

Serpinan rooli oopperassa La serva padrona. 

Niin Ritva opetteli Serpinan roolin kolmessa viikossa ja matkusti bussilla kahden oopperaproduktion ja kodin välillä Lahdesta Jyväskylään ja Helsinkiin. Liikunnanopettajan töiden jälkeen Ritva istui tuntikausia bussissa ja lauloi illalla harjoitukset tai näytöksen. Maakuntaoopperat maksoivat parhaimmillaan päivärahat ja asumisen – toiset korvasivat vain matkakulut. 

Lauantaina 12. maaliskuuta 1966 oli W.A. Mozartin Taikahuilun loppuunmyyty ensi-ilta Lahden konservatorion salissa. Ajan tapaan ooppera esitettiin suomeksi. Musiikin johti Aarre Hemming, ohjauksesta vastasi Yrjö Kostermaa ja orkesterina soitti Lahden kaupunginorkesteri. Taminon roolin lauloi Kalevi Koskinen, jonka kanssa Ritva teki vuosina 1966–1979 Lahden Oopperassa seitsemän produktiota (Don Giovanni, La Traviata, Naamiohuvit, Pajazzo, Carmen, Juha ja Tosca). Ritva nautti Paminan roolista ja Hemmingin johdolla laulamisesta. 

Seppo Nummi kirjoitti Uusi Suomi -lehdessä 14. maaliskuuta 1966 Ritva Auvisen ooppera-lahjakkuuden olevan illan huomattava löytö. 

”Nyt oli kysymyksessä laulullisesti varsin pitkälle valmis ja näyttämöllisesti plastisen hallittu Pamina, joka kelpaisi hyvinkin vaateliaisiin ympäristöihin. Ritva Auvisen äänessä on volyymia, liikkuvuutta ja ilmaisullisia ulottuvuuksia kauniin uran edellytyksiksi. Myös osan tyylillinen hallinta osoitti sekin älyä että hyvää makua.” 

Seppo Heikinheimo puolestaan arvioi saman esityksen Helsingin Sanomissa 14. maaliskuuta 1966 seuraavasti: 

”Ensimmäisenä on mainittava silmiähivelevän sulavaliikkeinen Ritva Auvinen, joka myös apparitionsa puolesta sopi erinomaisesti Paminan puhtautta säteilevän hahmon realisoijaksi. Nti Auvisen tulevaisuus oopperan parissa tuntuu mitä lupaavimmalta: edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi hän omistaa ennen kaikkea kauniin, joskin väritykseltään jossain määrin tavanomaisen sopraanon, jota hän käyttelee teknisesti vaivattomasti ja musiikillisesti varmaotteisesti.”