Ritva ja näyttelijä-laulaja Laura Jurkka tutustuivat
90-luvulla, kun Jurkka tuli Ritvan lauluoppilaaksi. Teatterimaailmassa
tyypillisesti lauletaan luonnonäänellä, ja Jurkan mukaan koulutettuja ääniä
voidaan jopa pilkata tai haukkua. Niinpä Jurkankin suhtautuminen klassiseen
lauluun oli vastahankainen työympäristön ollessa oopperakielteinen – ryhmästä
ei tietystikään halunnut erottua. Jurkka oli kuitenkin käynyt oopperassa ja
nähnyt Ritvan Aidana Savonlinnan Oopperajuhlilla. Hän vakuuttui Ritvan
työmoraalista, antautumisesta tunteelle ja kullekin roolille sekä laulamisen
hyvästä tekniikasta ja upeasta liikkumisesta. Jurkan mielestä Ritva on hyvä
esimerkki siitä, että oopperalaulajat eivät ole huonoja näyttelijöitä.
 |
| Ritva, Laura Jurkka ja Heikki Pellinen Tampereella keväällä 2016 |
Naisia yhdistää suhteellisen myöhään aloitettu laulu-ura.
Kenties siksi Ritva ei väheksynyt laulutunneille tullutta vähän päälle
kolmekymppistä näyttelijää. Jurkka puolestaan päätti laskea kaikki defenssit
alas ja alistua ilman selittelyä siitä, mitä näyttelijä voi tehdä tai ei voi
tehdä. ”Olin niin nöyrä sen laulamisen edessä kuin vain voi olla.”
Jurkka kertoo esittäneensä vuosien aikana lukuisia kertoja
itselleen kysymyksen, miksi hän laulaa ja kannattaako se. Lopulta kyse on kuitenkin
uteliaisuudesta tai kutsumuksesta. ”Tarve saada sielunsa soimaan on ollut niin
suuri, ettei vanha laulutapa tuottanut iloa ja tyydytystä ymmärretyksi
tulemisesta.”
 |
| Laura Jurkka juontamassa Ritvan 80-vuotisjuhlakonserttia |
Taiteilijoita yhdistää myös taito suhtautua asioihin ja
itseensä huumorilla. Jurkka on muun muassa pitänyt konsertteja, joissa hän
laulaa pelkästään ylimääräisiä numeroita, encoreja. Ajatus lähti Jurkalla
siitä, että akateemisen opiskeluputken ulkopuolella vailla mainetta
laulajattarena, hän voi liikkua harmaalla alueella, jossa ei juuri ole muita.
Kihartimet, irtoripset ja vakuuttava ohjelmisto tuntuivat vierailta ja
herättivät ajatuksen tehdä jotain ihan muuta. Konsertit olivat myös keino
kääntää pettymys saavuttamatta jäävästä oopperaurasta voitoksi yhdistämällä
huumori, näyttelijäntaidot ja stand-up. Lisäksi komiikka oli yksi tapa peittää
kova esiintymisjännitys – flyygelin mutkaan kun piti mennä ilman roolin tukea.
”Konserttitilanteessa olet sinä, sinun yskäsi, sinun huono ryhtisi ja sinun
muistikatkoksesi. Jos laulu menisi poikki, voisin vaikka näytellä pienen
depression ja ylösnousun ja aloittaa uudestaan. Komiikka mahdollistaa sen.”
Aivan kuten opettajansa Mirjam Helin, myös Ritva seuraa
aktiivisesti oppilaidensa esiintymisiä ja uraa. Alkuaikoina Jurkka sai Ritvalta
konsertin jälkeen kortin, jossa luki: ”Kiitos kaikista, minkä soit!” Tämä oli
tietysti viittaus kaikkiin soiviin ääniin. Kortin lähettäjänä oli Tyyne Alina
Mökä. Kyseessä on lempinimi, joka on saanut alkunsa 60-luvulla Ritvan
kiertäessä Mieskuoro Sirkkojen solistina. Kuoroa johti Einari Kropsu, joka
johti Jyväskylässä myös oopperoita. Alina on Ritvan toinen nimi, ja Mökä
viitannee ammattiin. ”En tiedä, mistä Tyynen keksivät, en tullut koskaan
kysyneeksi. En kyllä tainnut olla kovin tyyni siellä,” Ritva nauraa. Nimi on jäänyt
elämään vuosikymmeniksi.
 |
| Kuva Ritvasta opettamassa Joutsenon Taidekesässä 1987 |
Ritva on luonteeltaan tasaisen verkkainen. Jurkka puolestaan
tekee nopeita päätöksiä ja intuitiivisia ratkaisuja. Naisten keskinäistä eroa
kuvaa hyvin heidän ensimmäisen Venetsian matkansa viimeinen ilta Piazza San
Marcon tunnelmallisessa kahvilassa. Ritva on rationaalinen, kun taas Jurkalle
tunnelma ja visuaalisuus ovat tärkeitä. He tilasivat kaksi kuppia teetä, jotka
valkotakkinen mies toi hopeisella tarjottimella, taitetuin servietein ja pienen
naposteltavan kera. Jurkka nautiskeli muusikoiden soitosta ja ihasteli
täysikuuta lumoutuneena. Samaan aikaan Ritva katsoi tarjottimella olevaa
kuittia ja kauhisteli laskua.
Jurkan ollessa toista kesää Ritvan oppilaana Pieksämäellä
Ritvalla ja Gustav Djupsjöbackalla oli konsertti Orivedellä. Ritvalla ei ole
ajokorttia, joten hän pyysi Jurkkaa kuljettajaksi konserttimatkalleen. Ritva ei
juuri juo alkoholia, mutta Jurkka tiesi Ritvan pitävän viskistä, jos jotain
terävämpää ottaa. Jurkka osti pari minipulloa viskiä auton hansikaslokeroon.
Paluumatkalla onnistuneen konsertin jälkeen Jurkka sanoi, että jos rouva
taiteilija haluaa, kuljetusyhtiön puolesta löytyy baarivaunu hansikaslokerosta.
Ritva oli hyvin otettu asiasta, avasi minipullon ja otti huikan suoraan pullon
suusta. ”Tiesin, että se oli oikea veto. Pullollinen viskiä autossa!” Jurkka
kertoo huvittuneena.
Toisella reissullaan Naantalin kylpylästä Helsinkiin Ritva
ja Laura Jurkka joutuivat yhdessä peurakolariin. Peura lennähti istualleen
auton konepellille ja siitä eteenpäin metsään. Kukaan ei onneksi loukkaantunut,
eikä peura kuollut. Autonpeltiä kyllä meni lyttyyn, mutta Jurkka ehti onneksi
jarruttaa peuran poukkoillessa. Jopa takapenkillä matkustanut Satukakku pysyi
paikoillaan. ”Ritva ei paljon kiroile, mutta tuossa tilanteessa
kenraalittarelta tuli hyvin lyhyt ja ytimekäs viisikirjaimen v:llä alkava
kirosana. Se on ainoa kerta, kun olen kuullut Ritvan kiroilevan!”