”En ole koskaan saanut opetusta, miten opettaa laulamista. Totta kai Mirjam Helinin opetuksen kautta opin paljon opettamisesta, mutta sen lisäksi olen itseoppinut. Opettaessa oppii koko ajan itsekin.”
 |
| Ritva Auvinen ja Mirjam Helin |
Ritva alkoi opettaa laulamista, kun hänen opettajansa Mirjam Helin kannusti tähän suuntaan ja pyysi lahjakasta oppilastaan usein sijaisekseen. Tämän seurauksena jo lauluopintojen varhaisessa vaiheessa Ritvalle alkoi tulla myös yksityisoppilaita ja opetustöitä kesäkursseilla. Tähän mennessä opetusvuosia on kertynyt yli viisikymmentä. Opettaminen on ollut Ritvalle luontaista ja mieluisaa, ja oppilaina on ollut niin ammattiin tähtääviä opiskelijoita kuin harrastajiakin. Ammattiopiskelijoiden luotsausta on ollut Sibelius-Akatemiassa ja ammattikorkeakoulu Metropoliassa (entinen Stadia). Tämän lisäksi opettaminen lukuisilla kursseilla muun muassa Joutsenon Taidekesässä, Kangasniemen Musiikkiviikoilla ja Ilmajoen Musiikkijuhlilla on ollut vuosikymmenten ajan tärkeä osa Ritvan kesäohjelmaa.
Ei ole itsestään selvää, että hyvä laulaja on myös hyvä pedagogi. Monet taiteilijat eivät edes tunne kiinnostusta opetustyötä kohtaan, mutta Ritvalla on aina ollut palo opettamiseen. Voimistelulaitokselta opettajaksi valmistuminen on antanut hyvän pohjan laulunopetuksellekin. ”Jumppamaikan opinnoissa jokainen liike lähti hengityksestä. Kun lähdetään liikkeelle, hengitetään. Sama juttu laulamisessa – kun lähdetään laulamaan, hengitetään. Niinpä voimistelulaitos antoi täydellisen pohjan laulamiselle.” Oopperalavoilta saatu kokemus ja oma karriääri puolestaan antavat Ritvalle työkaluja tehdä hienosäätöä oppilaidensa kanssa.
 |
| Raimo-veljen kanssa musisointia |
Ritva on opettajana vaativa, mutta kärsivällinen ja hän hakee positiivisuuden kautta parasta mahdollista lopputulosta. ”Oppilaita täytyy jaksaa opettaa tasapuolisesti – yhtä hyvin ja selkeästi. Toisia oppilaita ei saa jättää huomioimatta sen takia, etteivät he ole yhtä lahjakkaita kuin toiset. Jokaista oppilasta tulee opettaa hänen lähtökohdistaan ja kehittää sitä tasoa, jolla hän on.” Kapteenimaisen komentamisen Ritva jättää toisille ja uskoo, että positiivisuudella pääsee paljon paremmin eteenpäin. Pelkkä kehuskelukaan ei tosin auta mitään. Täytyy olla kannustava ja samalla tunnistaa, mitä lähdetään korjaamaan. Jokainen on oppijanakin erilainen – toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin. Ilkeyden ja pelon ilmapiirissä opettaminen saa Ritvalta ihmetystä. ”Miten kukaan pystyy oppimaan, jos pelkää opettajaansa. Varmasti sen tyyppinen koulutus aiheuttaa paljon psykologisia raunioita muutamien huippujen kustannuksella.”
Seurallisena ihmisenä Ritva on nauttinut opetustyössään uusiin ihmisiin tutustumisesta, ja monista oppilaista onkin tullut vuosien saatossa läheisiä ystäviä. Yksi näistä oppilaista on Marjatta Airas, joka on sekä tehnyt Ritvan kanssa oopperarooleja lavalla että ollut Ritvan oppilaana. Yli kahdenkymmenen vuoden aikana laulajattarien välille on muodostunut vahva ystävyys. ”Ritva on harvinaisen kärsivällinen ihminen. Hän jaksaa näyttää eteen sekä ohjeistaa kropan käyttöä kärsimättä siitä, jos oppilas ei heti oivalla. Olen nähnyt, kuinka jotkut opettajat vaativat oppilailtaan tuloksia turhankin nopeasti. Varmasti se vaikuttaa, että Ritva on elänyt niin voimakkaan elämän itse – tehnyt isoja rooleja ja tasapainoillut uran ja perheen välillä. Ritvalla on näiden yhteensovittamisesta ymmärrystä enemmän kuin monilla muilla. Hän oikeasti näkee kauaskantoisemmin ja tietää omasta kokemuksesta.”
 |
| Mirjam Helin ja Ritva Auvinen |
Näyttelijä-laulaja Laura Jurkka tuli Ritvan oppilaaksi vuonna 1992, eikä ole sen jälkeen käynyt muilla opettajilla. ”Ritva on minulle hyvä opettaja. Opettajia on montaa sorttia, niin kuin on oppilaitakin. Lisäksi eri kehitysvaiheissa voi tarvita hyvinkin tiukkaa tai lempeää opettajaa. Ihan niin kuin urheiluvalmennuksessakin – otetaan tiukka vaihe tai herkistellään. Mielestäni Ritvassa on monta vaihdetta, ja hän pystyy lukemaan oppilaan vallitsevan tilanteen. Sen mihin milloinkin kannattaa kiinnittää huomiota ja mitä ruuvia kiristää enemmän kuin toista.”
Ritva on ollut tyytyväinen laulunopettajana, eikä ole kaivannut jumppamaikan työhön. Laulunopettaja saa työskennellä rauhassa oppilaan kanssa kahden toisin kuin ryhmäopetuksessa, jossa oppilaisiin ei ehdi tutustua samalla tavoin. ”Yhtä innostunutta opiskelijaa on mukavampi opettaa kuin pitää kuria isolle ryhmälle. Lauluoppilaat ovat ryhmätunneillakin motivoituneita ja kuuntelevat.”
 |
| Ritva Auvinen, Liisa Pimiä, Jorma Elorinne ja Collin Hansen |
Oppilaalle malliksi laulaminen eli laulaminen eteen jakaa laulupedagogien mielipiteitä. Toiset vastustavat sitä ehdottomasti, kun taas toiset puhuvat vahvasti sen puolesta. Ritva kuuluu puolestapuhujien joukkoon – tosin silloin täytyy Ritvan mukaan pystyä laulamaan eteen laadukkaasti. ”Laulan oppilaille malliksi etenkin, kun etsimme ääneen erilaisia vivahteita. Demonstroin konkreettisesti, miten äänestä voi esimerkiksi saada tummempia tai vaaleampia sävyjä laulamalla kuitenkin koko ajan omalla täysijännitteisellä äänellä.” Yksi vastustajien argumenteista on, että oppilas alkaa kuulostaa opettajaltaan. Ritva kuitenkin painottaa, että jokaisella laulajalla on oma persoonallinen instrumenttinsa. ”Oppilas aistii, mitä tapahtuu, kun opettaja laulaa eteen, ja oppii matkimalla. Se on hyödyllinen ja nopea tapa oppia. Laulajan oma persoonallinen tyyli kehittyy kyllä.” Ritvan kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt pianisti Collin Hansen puhuu saman asian puolesta ja korostaa Ritvan taitoa demonstroida. ”Ritva ei kerro, mitä kirjoissa lukee, vaan näyttää mallia. Ritva on tiedostanut, miten hänen fysiikkansa toimii – hän tietää mitä tekee ja pystyy selittämään sen.”
Ritva myöntää, että oppilaiden avulla on konkretisoitunut ja kehittynyt teknisen ajattelun taito – miten asiat laulaessa tehdään ja kuinka niitä voi verbalisoida toisille. Lihastyöskentelyn lisäksi mielikuvilla on suuri merkitys opetustyössä. Laulunopettaja ei voi työntää sormiaan oppilaansa kurkkuun ja osoittaa, miten oppilaan tulisi tehdä. ”Laulaminen on monipuolinen yhdistelmä eri lihasten toimimista yhteen. Laulunopiskelu niin kuin opettaminenkin vaativat sisukkuutta.” Laulutekniikan opettamisen rinnalla on tärkeää pitää tulkinnalliset asiat tasapainossa. ”Laulaminen ei saa jäädä liian yksitotiseksi, vaan tekstiä tulee ilmentää monipuolisesti. Jokaisen laulajan tulisi löytää oma lähestymistapansa esitettävään lauluun sekä tunnistaa itselle ominaisin tapa välittää laulun sisältö kuulijoille. Tämä on toisten oppilaiden kanssa helpompaa ja toisten kanssa vaikeampaa. Etenkin liedin opettaminen on hyvin vaativaa.” Pitkän opetusuran salaisuus lienee Ritvan loputtomassa innostuksessa. Työskentely oppilaiden kanssa inspiroi ja edistymisen ja oivalluksen hetket jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen.
Ritva pohtii, että omasta karriääristä on laulunopetuksessa hyötyä etenkin opinnoissaan pitkällä olevien oppilaiden kanssa. Nykypäivänä laulajaan kohdistuvat vaatimukset ovat entistä kovempia. ”Ei riitä, että on upea ääni, vaan täytyy olla monipuolinen, jos haluaa päästä pitkälle. Tulee olla musikaalinen, omata erinomaiset näyttelijäntaidot sekä hallita kieliä monipuolisesti. Laulajan pitää pystyä ääntämään suhteellisen autenttisesti kieltä kuin kieltä sekä toteuttamaan ohjaajien yhä vaativampia visioita.
Lisäksi on tärkeää pysyä nöyränä, ja ottaa oppia vastaan. Ei kannata mennä laulutunneille, jos omasta mielestään osaa jo kaiken. Suosittelen myös keskittymään siihen asiaan, mitä haluaa tehdä, jottei hajota itseään liikaa.
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä ovat kannustajajoukot. On erittäin tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka antavat sinun toteuttaa ammattiasi. Perheestä ja tukijoukoista tulisi löytyä ihmisiä, jotka luottavat ja uskovat sinuun. Se on äärimmäisen tärkeä asia!
Ihan jokainen sisaruksistani on tukenut ja auttanut minua jossain kohtaa urani varrella. Samoin vanhempani. Olen aina saanut perheeltäni tukea elämäni vaikeina aikoina, ja olen siitä loputtoman kiitollinen.”
 |
| Siskokset |
