Ritvan esiintymiset saivat varsinaisesti alkunsa tyttölyseossa Riihimäellä 1940-luvun puolivälissä. Koulussa oli mukava ja innostunut musiikinopettaja Meri Zilliacus, joka johti kuoroja ja antoi joskus pianotunteja. Ritvan kanssa samalla luokalla olivat serkukset Ritva Kolehmainen ja Raija Mustonen, jotka tykkäsivät laulaa niin kuin Ritvakin. Niinpä tytöt perustivat tertsetin ja lauloivat kolmiäänisesti kitaran säestyksellä. Esiintymisiä oli koulun konventeissa ja pikkujuhlissa, ja repertuaariin kuului tuohon aikaan muodissa olevia schlagereita, amerikkalaista kantrihenkistä musiikkia ja saksalaisia sota-ajan iskelmiä. Riihimäen lasitehtaan johtajan tytär Ritva Kolehmainen vastasi laulujen sovittamisesta, soitti kitaraa ja lauloi toista ääntä. Raija Mustonen lauloi ylintä ja Ritva alinta ääntä. Kaikkein jännin esiintymisistä oli vierailu Riihimäen vankilaan. ”Kyllähän se vähän pelottavalta tuntui mennä sinne ison mieslauman eteen, mutta he kuuntelivat kiltisti.”
Tyttötertsetin myötä Ritva alkoi innostua musiikista yhä enemmän. Esiintymiset tekivät hyvää luontaiselle ujoudelle, jonka vuoksi esiintyvän taiteilijan ammatti ei ollut käynyt Ritvalla edes mielessä. ”Musiikkia ammatillisessa mielessä ei arvostettu tuohon aikaan. Muuten toki! Saatoin kyllä saada kehuja laulutaidoista tai musikaalisuudesta, mutta ei siitä ajateltu ammattia tulevan.”
Koululla kävi säännöllisesti ulkopuolisia esiintyjiä, runonlausujia ja muusikoita, joita oppilaat kerääntyivät koulun juhlasaliin kuuntelemaan. Vuosikymmeniä suomalaisissa kouluissa kiertänyt lausuntataiteilija Yrjö Jyrinkoski on erityisesti jäänyt Ritvan mieleen. Lisäksi Ritva pääsi nauttimaan musiikista Launosten kansallistalolla, jossa Ympäristöteatteri, helsinkiläinen kiertävä teatteriseurue, kävi toisinaan esittämässä operetteja. Kerran puolestaan musiikinopettaja Zilliacus hankki Ritvalle lipun koloratuurisopraano Lea Piltin (opetti muun muassa Mirjam Heliniä, josta tuli Ritvan opettaja myöhemmin Sibelius-Akatemiassa) konserttiin Riihimäelle. Zilliacus oli nimittäin huomannut Ritvan musikaalisuuden ja halusi kannustaa eteenpäin. Ritva nautti valtavasti, kun pääsi katsomaan ja kuuntelemaan esityksiä.
Luonteeltaan ujo ja arka Ritva viihtyi maalaismaisemissa Lopen kylällä, missä oli helppo tutustua kavereihin. Seurojen talolla järjestettiin urheiluseura Antrean Esan juhlia ja tanssiaisia. Ritva ja läheinen ystävä Pirkko esittivät itse keksimiään tansseja, joita isoveli Raimo toisinaan ohjasi. Tytöt kiemurtelivat Kuningaskobra-laulun tahdissa tai esittivät Pessiä ja Illusiaa, ja iloitsivat tanssimisesta ja esiintymisestä. Ritva harrasti seuran piirissä myös urheilua. Harjoittelemiseen ei Ritvalla ollut sen kummemmin kiinnostusta, mutta hän kilpaili kesäisin kolmiottelussa muun muassa Lopen mestaruus- ja Uudenmaanpiirikilpailuissa. Lajeina olivat 60 metriä, pituushyppy ja kuulantyöntö, joka tosin sujui kehnosti. Luontaisten liikunnanlahjojen ja vapaa-ajan jatkuvan urheilun ansiosta Ritva onnistui kuitenkin saamaan menestystä ja voittamaan vuosien varrella ison pinon lusikoita ja pystejä.
”Olin oppilaana kiltti, arka ja laiska.”
Koulukirjojen pänttääminen ei oikein Ritvaa innostanut, vaikka lukeminen muuten oli suurta hupia. Pikkutytöstä asti Ritva livahti Ilomäen kyläkoululla portaikkoon, johon kyläläisten posti tuotiin, ja luki siellä lehtiä salaa. Kyläkoululla oli myös pieni kirjasto, jossa oli mahdollista lukea. Koulussa Ritva kyyhötti arkana toisten selkien takana, eikä uskaltanut viitata, vaikka olisi tiennyt vastauksen. Eräs hyvin tiukka opettaja kuulusteli oppilaita järjestyksessä rivi riviltä niin, että jokaisen oli pakko vastata johonkin kysymykseen. ”Jännitin sitä aina niin paljon, että menin ihan lukkoon, enkä sen takia osannutkaan mitään.”
 |
| Ylioppilas vuosimallia 1953 |
Täsmällistä ja ehdotonta matematiikkaa Ritva on suurpiirteisenä ihmisenä inhonnut koulussa aina. Kurssit meni jotenkuten läpi, vaikka melkein aina ehdot matematiikasta tulikin. ”Matematiikka oli yksinkertaisesti sietämätöntä, vaikka oppiminen on ollut helppoa. Luin kouluaikoina vähän sitä mitä sattui huvittamaan.” Koulussa mieluisimpia olivat kaikki vapaa-aineet: urheilu, voimistelu, laulu, piirustus ja ainekirjoitus – näistä Ritva sai erinomaisia arvosanoja. Muutkin Auvisen perheen lapset piirsivät ja lauloivat hyvin, ja ilmeisesti nauttivat näistä kouluaineista Ritvan tapaan.
Ylioppilaskirjoitukset vuonna 1953 onnistuivat opiskeluinnostuksen puutteesta huolimatta ihan mallikkaasti. Reaalikokeesta Ritva sai arvosanan laudatur ja muista kolmesta aineesta arvosanan cum laude. Ritva oli lukenut myös ranskaa, mutta ei mielestään osannut sitä niin hyvin, että olisi voinut sen kirjoittaa. Muisti ja keskittymiskyky eivät Ritvan mukaan ole hänen parhaita puoliaan. Tosin oopperaproduktioissa myöhemmin Ritva tunnettiin siitä, että hän muisti muidenkin roolien osuudet ja auttoi toisia laulajia tarvittaessa sisääntuloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti