Jumppamaikan koulutus hyvä pohja laulamiselle

Ritva eturivissä vasemmalla

Auvisen perheellä ei ollut sijoittaa suuria rahoja lasten koulutukseen, joten neljä sisaruksista valitsi kansakouluopettajan opinnot nopeana polkuna hyvään ammattiin. Samaa uravalintaa vanhemmat toivoivat myös kuopukselle, mutta liikunnasta innostunut Ritva halusi opiskelemaan Helsingin yliopiston voimistelulaitokselle. Ritva oli itsepäinen ja piti pintansa saaden lopulta isän suostumuksen opintojen aloittamiseen. Irma Rewell oli tuohon aikaan suosittu operettitähti ja opiskeli kyseisessä opinahjossa. Ritva oli lukenut lehdestä Rewellin haastattelun, jossa voimistelunopettajan koulutusta kehuttiin hyväksi pohjaksi taiteelliselle työlle. Siinä oli yksi syy, jonka vuoksi Ritvakin voimistelulaitokselle halusi.

Pituushyppääjä-Ritva

Opintojen alkaessa edessä oli muutto Lopelta Helsinkiin sukulaisten kortteereihin asumaan. Sisarukset tarjosivat onneksi majapaikan – ensin Reino-veljen perhe Helsingistä ja myöhemmin Rauni-sisko kotoaan Tapiolasta. Matka opintoihin Reino-veljen asunnolta taittui näppärästi raitiovaunulla tai kävellen. Opinnot Kasarmikadulla täyttivät Ritvan päivät, eikä muuton myötä tullutta suurta elämänmuutosta ehtinyt juuri miettiä. Opintojen lomassa oli onneksi välillä aikaa palata Lopelle vierailemaan äidin ja isän luona. Ritva oli ujoutensa takia elänyt seesteisen murrosiän vailla kapinointia, joten monissa asioissa hän koki olevansa lapsellinen ja ikätovereitaan jäljessä. ”Kurssikaverini menivät kihloihin ja naimisiin, kun minä suutelin poikaa ensi kerran vasta 23-vuotiaana.” 

Kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana voimistelulaitoksella käytiin läpi erilaisia liikuntalajeja. Voimistelua, telinevoimistelua, palloilulajeja ja yleisurheilua harjoiteltiin eri paikoissa, joten urheiluopistot Otaniemessä, Vierumäellä ja Rukalla niin kuin muuallakin Suomessa tulivat Ritvalle tutuiksi. Ylioppilaskuntien välisissä lentopallokilpailuissa Ritva oli aktiivisesti mukana, ja Ritvan joukkue voitti nämä kilvoittelut ainakin kolme kertaa. Liikkumisen ja luentojen lisäksi opintoihin kuului vierailu anatomian oppilaitoksella, jossa preparoitiin syntymättömän lapsen jalan lihakset. 

Neljäntenä vuonna oli auskultointi, joka suoritettiin Runeberginkadulla sijainneessa tyttönormaalilyseossa eli opetusharjoittelukouluna toimivassa tyttökoulussa. Opinnoista on Ritvalle jäänyt erityisen hyvin mieleen kasvatusopillisen voimistelun opettaja Hilma Jalkanen, joka oli suomalaisen naisvoimistelun uudistaja. "Tanssillinen ja rytmillinen keskustaliikunta, jota voimistelulaitoksella Jalkasen johdolla opiskelin, on ollut täydellinen pohja laulamiselle. Sain paljon oppia ryhdin pitämiseen, hengitykseen ja lavaliikuntaan.” Lisäksi opintoihin kuului rytmiikkaa, jossa korostettiin juuri liikkumisen rytmisyyttä. Voimistelulaitokselta Ritva sai hyvän fyysisen kunnon ja pedagogisen koulutuksen, jotka ovat auttaneet niin laulajan kuin laulunopettajan työssä. 

Ritva jumppasäestäjänä

Opiskeluaikana pianonsoitto- ja improvisointitaidoista kehittyi Ritvalle lähes toinen ammatti. Tuon ajan henkeen kuului jumpan säestäminen joko rumpua lyömällä tai pianoa soittamalla, jotta liikuntaan saatiin elävyyttä. Ritva soitteli kaikenlaisia iskelmiä pianolla ja kurssikaverit olivat varmoja, että hän pystyisi säestämään heitä. Niin sitten yhdellä oppitunnilla opiskelutovereiden yllyttämänä Ritva istui pianon ääreen, soitti sävelmiä omasta päästään, improvisoi liikkeisiin sopivaa musiikkia ja rytmitti säestyksen tilanteeseen sopivaksi antamalla esimerkiksi ponnistuksen tullessa jumppaajille tukea liikkeeseen. Tästä alkoi jumppasäestäjän työ, jota Ritva teki kaiken kaikkeaan toistakymmentä vuotta muun muassa Kuortaneen, Varalan ja Tanhuvaaran urheiluopistoilla.

”Se oli kivaa ja ihan mieluisa tapa ansaita tienestejä.” Brysselin maailmannäyttelyssä vuonna 1958 Ritva säesti liikuntataiteilija Mirjam Viippolan voimistelujoukkuetta ja oli keilavoimistelujoukkueessa itse esiintymässä. 

Vuonna 1956 Ritva sai opintonsa Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella päätökseen ja valmistui voimistelunopettajaksi eli jumppamaikaksi. Jonkinlainen taka-ajatus Ritvalla piili takaraivossa, että jospa kuitenkin jonain päivänä hän vielä laulaisi. Päätös voimistelunopettajan opinnoista ei ole kaduttanut Ritvaa koskaan, pikemminkin päinvastoin. Opinnot antoivat hyvän pohjan oman kehon hallintaan ja ryhtiin, musiikin mukana liikkumiseen ja oikeanlaiseen hengitykseen. Opiskeluajoista on jäänyt lämpimät muistot ja voimistelunopettajaopiskelijat ovat kokoontuneet yhteisiin tapaamisiin vuosien varrella.