Toiveaarioita yöllä ja päivällä

Ritva ei ota itseään turhan vakavasti eikä pidä klassisen musiikin konserttikonventiota kovinkaan tärkeänä. Pianisti Collin Hansenin ja näyttelijä-laulaja Laura Jurkan kanssa Ritva on toteuttanut oopperatoivekonsertteja, joissa yleisö saa päättää kuultavat aariat. ”Yleisö pitäisi huomioida myös klassisella puolella – he tuovat leivän pöytään. Lähdin tekemään näitä oopperatoivekonsertteja siltä pohjalta, että ei tehdä tätä hommaa turhan tärkeästi”, Ritva kuvailee. Jokainen konserttiin tulija saa käsiohjelman sijaan listan, josta yleisö huutoäänestyksellä valitsee esitettävät aariat. Jurkka on sekä juontanut konsertteja että laulanut niissä itse. Toivekonserttien aarialistalle Ritva on valinnut lyyristen ja dramaattisen sopraanoaarioiden sekä muhkeiden mezzosopraanoaarioiden lisäksi muun muassa tenoriaarian La donna é mobile Verdin oopperasta Rigoletto. Ja yleisö on tämän myös konserteissa toisinaan valinnut! Kerran joku yleisöstä pyysi Ebolin aariaa, vaikka sitä ei ollut listalla. Hansenilla oli partituuri mukana, koska Elisabetin aaria löytyi yleisölle annetusta valikoimasta. ”Ritva sanoi, ettei ole koskaan laulanut Ebolia julkisesti, mutta oli kyllä opettanut sitä. Niinpä hän sitten luki nuottia olkani yli ja lauloi aarian. Ja tämä ei ole ainoa tapaus!” Hansen hämmästelee.

Ritva, Jorma Elorinne, Liisa Pimiä ja Collin Hansen Joutsenossa 2002

Toivekonserttien idea sai alkunsa Joutsenon Taidekesän epävirallisesta yökonsertista, josta muodostui myös vuosittain toistuva perinne. Erään kesäkurssin viimeisenä iltana päätöskonserttien ollessa ohi kurssilaiset pakkailivat laukkujaan ja maistelivat viiniä. Oli lämmin heinäkuun lopun ilta ja Hansen houkutteli Ritvan laulamaan aarioita Joutsenon opiston vanhaan pyöreään saliin. Paikalla olivat myös pianisti Liisa Pimiä ja Laura Jurkka. Kurssilaisia pyydettiin tuomaan mukanaan kaikki sopraanonuotit ja -kokoelmat. Ritvaa ajatus huvitti ja hän otti haasteen vastaan. Pyöreä sali täyttyi, kurssilaiset saivat ehdottaa aarioita ja Ritva lauloi. Hansen ja Pimiä taistelivat, kumpi sai soittaa minkäkin kappaleen. Parhaimmillaan molemmat pianistit istuivat pianotuolilla ja soittivat nelikätisesti. Mitä enemmän yleisö nautti ja viihtyi, sitä enemmän Ritva syttyi soimaan. Aarioita kuultiin illan aikana parisenkymmentä – paikallaolijat itkivät ja nauroivat. Lopulta Ritvan vetäytyessä pois alkoivat laulaa muut opettajat, sen jälkeen opiskelijat ja lopulta kurssin pianistit. ”Tunnelma oli hillitön! Taisimme mennä nukkumaan joskus aamuyöstä,” Hansen muistelee. Jurkka jatkaa: ”Neljään asti aamuyöllä se jatkui. Jossain vaiheessa Liisa Pimiä lauloi itseään säestäen Sibeliuksen ’Flickan kom ifrån sin älsklings möte’, jonka Collin ja minä esitimme balettina! Minä olin äiti ja Collin oli tytär. Siinä vaiheessa ei ollut enää kovin monta katsojaa. Kun poistuimme pyöreästä salista, aamun usva jo leijui Joutsenon opiston pihalla.”

Ritva, Bona ja Collin Hansen Joutsenon opiston pyöreässä salissa

Jurkka tunnustaa, että tyylilajina huumori on äärimmäisen vaikea ja riski aariatoivekonsertin muuttumisesta pelleilyksi on olemassa. Ritvan, Jurkan ja Hansenin keskinäinen luottamus ja tyylitaju ovat kuitenkin mahdollistaneet riskien ottamisen. Ritva painottaa, että laulajalla täytyy olla herkkä vaisto siitä, miten paljon flyygelin mutkassa voi tehdä. Jos ampuu vähänkin yli, konsertti menee banaaliksi. Jurkka on ollut Ritvan konserteissa myös ”lämppärinä”. ”Ritvalla on ollut ideana, että tällä tavoin nuori lahjakkuus saa tilaisuuden tulla tunnetuksi. 75-vuotisjuhlakonsertissa juonsin, että illan tähti Ritva Auvinen 75 antaa tässä nuorelle lahjakkuudelle tilaa. Laura 51 vee kiittää!”.

Hansen muistaa Viitasaaren LuomuLaulu-tapahtumasta huvittavan sattumuksen, jossa Ritvan temperamentti nousi esiin. Tapahtuman ohjelmassa oli operettikonsertti ja täpötäyden katsomon ensimmäisessä rivissä istui sopraano, jonka kanssa Ritva on kilvoitellut elämänsä varrella. Konsertin taiteilijoilla ei ollut juurikaan aikaa harjoitella ja kaikki olivat väsyneitä. Ritva oli puhunut Hansenille koko päivän, että konsertin ohjelma tulisi vaihtaa, koska hänen äänensä ei ollut parhaassa kunnossa. Jurkan juontaman konsertin ohjelma kuitenkin pidettiin ennallaan. Ihmiset istuivat Maamiesseuran talolla aivan esiintyjien lähellä. Ritva asteli estradille ja huomasi eturivissä istuvan sopraanon. Silloin Hansen näki Ritvan silmissä syttyvän ilmeen. Ritva on diiva, mutta oikealla tavalla. Kun on näytön paikka, hän ei pakene. ”Konsertissa tuli korkeaa h:ta fermaatin kanssa. Tämä oli aivan mahtava hetki! Se oli hyvää diivailua!” 

Ritvan aamujumppaa Joutsenon opinstolla

Viitasaarelta Hansen kertoo myös toisen tapauksen. Kaikki kurssin oppilaat ja opettajat olivat yksinkertaisissa majoituksissa ja Ritva asui karavaanissa. Lähistöllä oli nähty karhu ja siitä puhuttiin päivän mittaan. Hansen pelotteli Ritvaa, että karhu ei varmaan pysty tekemään mitään, mutta kun on satanut paljon, niin kyykäärmeet etsivät kuivaa paikkaa. Ritvan asuntovaunun ympärillä oli isoja koivuja, joiden oksat raapivat kattoa ja sateenropina kolisi asuntovaunun kolkkoa kattoa vasten. Niinpä Ritva pelästyi yöllä ääniä, juoksi lähellä olevaan taloon ja nukkui yön sohvalla. 

Kerran puolestaan Ritva on saapunut Viitasaarella konserttiin laulamalla hevoskärryissä kaatosateessa. Hansen toteaa ykskantaan: ”Ritva on rakastettava tyyppi! Vastustamaton!”