Kierrän kuin Jerusalemin suutari

Bulevardin oopperatalossa kantaesitetty Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset vieraili ulkomaisten oopperatalojen lisäksi eri puolella Suomea kirkoissa ja suurissa urheiluhalleissa. Halleihin pystytettiin valtavia katsomoita ja esityksiä varten tehtiin suuria rakennelmia – vierailu oli paikkakunnalla aina suurtapaus. Kirkoissa teosta esitettiin puolestaan concertante-tyyppisinä tai puolinäyttämöllisinä versioina. Tosin tanssiteatteri Raatikko, jolla oli merkittävä ilmaisullinen osa teoksessa, jouduttiin kirkkoesityksissä jättämään pois. Kirkot eivät nimittäin hyväksyneet tanssiteatteria tiloihinsa. 

Kalevi Koskinen, Ritva ja Jaakko Ryhänen

Vuonna 1981 Viimeiset kiusaukset vieraili Zürichissä ja Wiesbadenin kansainvälisillä musiikkijuhlilla. Oulu-lehden haastattelussa (1.10.1981) Ritva kertoo esiintyneensä Viimeisten kiusausten Riitan roolissa varsin erilaisissa paikoissa ja joutuneensa soveltamaan roolinsa sen mukaisesti. ”Olavinlinnan näyttämö Savonlinnassa vaatii laajemmat liikkeet kuin kirkot, joissa Viimeisiä kiusauksia on myös esitetty.” Samaisessa haastattelussa Ritva kuvailee myös vaihtelevaa ohjelmistoaan eri puolella Suomea laulamissaan konserteissa: ”Olen sillä tavoin vaihtelunhaluinen ihminen, että valitsen konserttiohjelmanikin mahdollisimman monipuolisiksi ja laulan myös muuta kuin oopperaa. Olen pitänyt lied-konserttien lisäksi myös wieniläisiltoja yhdessä George de Godzinskyn kanssa. Minusta kaikki hyvä musiikki on tärkeää, hyvä viihdekin, jos asialla ovat osaavat orkesterit ja laulajat.” 

Aamulehden haastattelussa pari vuotta aiemmin (14.3.1979, Vappu Tiitola) Ritva kertoo pitävänsä työstään oopperan kiertolaisena, eikä ainakaan sillä hetkellä vaihtaisi sitä vakituiseen kiinnitykseen. Freelance-työssä on Ritvan mukaan se suuri etu, että saa itse valita tehtävänsä, mutta samaan aikaan työ vaatii rautaista kuntoa. Tiitola kysyy haastattelussa pelottaako vapaan taiteilijan tulevaisuus, johon (alle 50-vuotias) Ritva toteaa, ettei kanna siitä vielä mitään huolta. ”Birgit Nilssonin, ruotsalaisen oopperan supertähden äänen sanotaan nyt olevan parhaimmillaan ja hän täyttää kohta 60. Yleensä oopperalaulajan katsotaan olevan eläkeiässä jo viisissäkymmenissä, mutta kaikki riippuu siitä, milloin on aloittanut. Birgit Nilsson, jonka sopraanon sävyn on monesti mainittu olevan likellä omaani, aloitti myöhään, joten ääni ei ole ehtinyt ’kulua’.” 

Jaakko Ryhänen ja Ritva

Etelä-Suomen Sanomissa (24.5.1980, Sirkka Henttonen) puolestaan on Ritva Auvisesta kertova henkilöjuttu otsikoitu ”Kierrän kuin Jerusalemin suutari”. Ritva myöntää, että vapaan taiteilijan roolissa on omat varjopuolensa. ”Totta kai minua harmitti aikanaan valtavasti, kun en saanut kiinnitystä oopperaan. Mutta ei sinne kelvannut Martti Talvelakaan, joten hyvässä seurassa ollaan. Nykyisin en enää osaa sanoa, onko tämä vapaan taiteilijan osa hyvä vai paha. Maakuntaoopperoissa on ollut todella hauska työskennellä. Henki niissä on aina raikas ja innostunut. Missäpä muuten olisin alkuvuosina toteuttanut itseäni ja hankkinut kokemusta, ellei maakuntaoopperoita olisi ollut.” Ja Ritva jatkaa vielä: ”Tietysti vapaan taiteilijan elämässä on omat varjopuolensa. Siinä pitäisi olla aina terve, aina täystyöllistetty eikä ehtiä koskaan eläkeikään, mutta en minä sitä osaa surra.” 

Ritvan läheinen ystävä oopperalaulaja Jaakko Ryhänen toteaa, että kiinnityksen saadakseen Ritva olisi kenties tarvinnut agentin, joka olisi tehnyt tinkimätöntä myyntityötä. ”Oopperamaailma on tietynlaista bisnestä, ja agentuurit ovat ikään kuin tukkukauppiaita, joilla on tietyt taiteilijat myytävänä. Jos ei agenttia ole, on kiinnitysten saaminen vaikeaa. Esimerkiksi oopperatalot eivät tee sopimuksia suoraan taiteilijoiden kanssa,” Ryhänen kuvailee. Ryhänen jatkaa myös, että agentuureja on laidasta laitaan ja nimenomaan hyvän agentin merkitys on suuri. ”Painotan aina ammattiin pyrkiville nuorille, että on tärkeää päästä hyvän agentin toimistoon, joka todella tekee töitä sinun eteesi, eikä vain rahasta.” Toisaalta Ryhänen summaa, että Ritvalla on ollut koko ajan tasaisesti niin paljon työtä, ettei hän ole tarvinnut agenttia, kun innokkuutta ulkomaille muuttamiseen ei ole ollut. 

Gustav Djupsjöbacka ja Ritva maaliskuussa 1985

Ulkomaan konserteista ja oopperavierailuista saadut ensiluokkaiset arviot olisivat varmasti mahdollistaneet uran myös ulkomailla, mutta Ritva halusi jäädä Suomeen. Vuosien ajan Ritva jatkoi Kansallisoopperan roolien lisäksi opetustyötä ja laulamista maakuntaoopperoissa. Helmikuussa 1987 saatuaan loistavat arvostelut pianisti Gustav Djupsjöbackan kanssa pidetystä lied-konsertista Ritva kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että hänen kunnianhimonsa ei kohdistu maailmalle, vaan siihen, että kulloinenkin esiintyminen olisi mahdollisimman täysipainoinen esiintymispaikasta riippumatta. Aamulehden haastattelussa (14.3.1979, Vappu Tiitola) Ritva toteaa, että vierailut ulkomaille silloin tällöin ovat aivan paikallaan, mutta vakituista kiinnitystä ulkomaille hän ei ole koskaan vakavasti harkinnut. ”En siitä huolimatta, että usein todettu pitää paikkansa: Suomessa et ole mitään ennen kuin olet käynyt kiekaisemassa ulkomailla. Mutta minä olen perin suomalainen temperamentiltani ja ulkomainen ’karriääri’ vaatii paljon kovempaa luonnetta kuin omani”.