Mainio vaihtokauppa

Vuonna 1980 Ritva lauloi vierailevana solistina Keski-Suomen Alueoopperassa Jyväskylässä Violettan rooli Verdin oopperassa La Traviata. Teoksessa mukana olleet laulajat toivoivat produktion aikana saavansa ainakin yhden laulutunnin Ritvalta – niin myös Sinikka Salo, josta tuli laulutuntien myötä Ritvan läheinen ystävä vuosikymmeniksi. 

”Hain Ritvan lentokentältä kotiin ja valistin, että pianoni on vanha ja huono, eikä pysy vireessä. Ritva tuumasi, ettei pianon kunto äänenmuodostusta ja harjoitusten tekemistä estä!” Niinpä Salo sai laulutunnin. Kun laulutuntien lomassa kävi ilmi, että Salo on puvustaja, naiset sopivat yhteistyöstä – Ritva antoi laulutunteja ja Salo suunnitteli ja valmisti Ritvalle esiintymispukuja. 

Iltalehti 3.7.1990

Ensimmäinen puku valmistui jo vuonna 1980 Linnan juhliin. Puvussa oli korkokuviotekniikalla käsin tehdyt koristelut ja kultakirjontaa. ”Ritva on helppo asiakas, kun hänellä on hyvä ryhti. Puvut näyttävät upeilta, kun ne osaa kantaa.”

Lauluohjelmiston tuntemuksesta oli Salolle suuri apu, sillä jokainen Ritvan puku suunniteltiin tiettyä konserttia tai tilaisuutta varten. Työnjako on ammattilaisten kesken ollut aina selkeä. ”Ritva on komentanut minua laulunopettajana ja minä olen sanonut ammatti-ihmisenä, mikä puvuissa toimii ja mikä ei. Ritva on hyvä piirtäjä ja myös piirtänyt itse malleja ideoiksi.” 

Ritva on luottanut Salon ammattitaitoon toisinaan jopa niin paljon, että puku ommeltiin valmiiksi asti Jyväskylässä ilmaan yhtään sovitusta. Kerran Ritva oli menossa esiintymään tilaisuuteen, joka tuli suorana lähetyksenä radiosta ja televisiosta. Edellisenä iltana Ritva soitti Salolle ja tiedusteli, tuleeko puku aamulla bussin kyydissä Helsinkiin. ”Ei Ritva ollut puvun perään juuri kysellyt, koska oli niin kiireinen oman konserttinsa kanssa.” Salo lupasi tuoda puvun autolla seuraavana päivänä. Iltapäivällä Salo oli perillä, puku sovitettiin, Ritva oli tyytyväinen ja lähti konserttiin. 

Sinikka Salo oli usein Ritvan luona yötä käydessään Helsingissä laulutunneilla ja pukuasioilla. Salo teki ruoan ja Ritva tiskasi. ”Ritvan Pipa-tytär nauroi joskus, että taas saa kunnon ruokaa, kun Salo on kylässä.” Salo kertoo myös Ritvan kyvystä heittäytyä hullutteluun. ”Kerran ollessani yötä Munkkiniemessä oli ihan älytön hetki. Illalla, kun laitettiin Ritvan kanssa petivaatteita ja pussilakanoita niin keksittiin kokeilla, minkälaista olisi hyppiä pussihyppelyä pussilakanoissa. Kello oli 11 illalla,” Salo muistelee huvittuneena. 

Teksti: Tuula Malin. Kuvat: Ritva Tuomi. 

Savonlinnassa Ritvan 70-vuotisjuhlakonsertissa Salo sai tehtäväkseen hankkia kaupasta sankoja valtavalle määrälle kukkia, jotka Ritva sai. Kun kukkia ei ollut juhlallisuuksien jälkeen mahdollista ottaa mukaan Helsinkiin, Ritva pyysi Saloa viemään ne vanhainkoteihin ja Savonlinnan Oopperajuhlien toimistoon. ”Harmi, ettei ollut kameraa mukana – olisi saanut tallennettua iloisia ja kiitollisia ilmeitä”, Salo kuvailee. ”Karjalaisuus ja evakkoon lähtö ovat vaikuttaneet Ritvaan. Hän ei tuijota omaa napaansa, vaan osaa ajatella muita. Ritva viihtyy ihmisten parissa ja huomioi toiset.” 

Ritva ja Sinikka Salo

Salo toteaa, että Ritvan johdolla laulunopiskelu on ollut tiukkaa ja vaativaa. Lempeys on kuitenkin aina läsnä Ritvan rennossa olemuksessa. Vuosikymmenien aikana ystävyys on syventynyt, ja yhdessä on puitu paljon asioita puolin ja toisin. ”Enpä olisi arvannut, että näin käy, kun Traviatassa tavattiin.”