Nöyrä tulisielu

”Kun Ritva on lavalla, vaikka tekemättä mitään, hänellä on karisma ja aura, jota voi leikata saksilla. Hänellä on vahva ryhti ja mentaalinen voima. Ritva on taiteilija, jolta löytyy terve ego ja nöyryys. Hän osaa olla oikealla tavalla diiva”, kuvailee Ritvan kanssa paljon yhteistyötä tehnyt pianisti Collin Hansen. 

Myös pianisti Gustav Djupsjöbackan mielestä diivan määritelmä sopii Ritvalle lavasäteilyn, osaamisen ja monipuolisen toiminnan osalta, mutta diivan käsitteeseen yleensä liitetyt ominaisuudet kuten oikullisuus, itsekeskeisyys ja luksuselämä eivät. Ritvassa on Djupsjöbackan mukaan diivan ainekset juuri parhaalla mahdollisella tavalla – Ritva uskaltaa räväyttää ja on temperamentikas tarvittaessa, mutta ei ole koskaan ollut ylpeä diivan lailla. Asenne työhön on nöyrä ja positiivinen, joskin oman arvonsa tunteva. Ritvan laaja opetustoiminta ei myöskään kuulu diivan elämään. ”Ritvalle on varmasti ollut jonkinlaisena esteenä tai rajoituksena turhakin vaatimattomuus,” Djupsjöbacka pohtii. 

Ritva myöntää olevansa päivittäisessä elämässä hyvin arki-ihminen, vaikka sisällä asuu tulinen taiteilijasielu. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat ovat mahdollistaneet pitkän laulu-uran. Jalat ovat tukevasti maassa ja roolin jälkeen paluu arkiminään tapahtuu nopeasti. Lavalla arkisuudesta ei ole tietoakaan. Ritvalle tärkeintä on saada koskettaa kuulijoita – olla ihmisten edessä ja tarjota jotain, joka koskettaa heidän sielunelämäänsä. ”Minulle on tärkeää, että konserteissani itketään ja nauretaan.”

Ritva ja Kalevi Koskinen Jokioopperassa vuonna 1985

Ohjaaja Jussi Tapolan mukaan diivailu voi olla toisaalta myös hyväksyttävää, sillä siinä ihminen suojelee itseään. Kun on paineita paljon, ja laulajaa yritetään muokata moneen suuntaan, oman tilan ottaminen voi olla tarpeellista. ”Ritvan temperamentti ei tule negatiivisesti esiin sellaisessa tilanteessa, missä yritetään tehdä jotain, luoda ja kehittää. Ritvan kanssa voi keskustella niin kuin täyspäiset ihmiset luomisprosessin aikana ilman, että hän torjuisi ehdotuksia. Mutta ei hänen yli myöskään kävellä. Ehkä meidän ajatusmaailmat ovat sopineet yhteen, kun meidän ei ole tarvinnut riidellä.” 

Djupsjöbacka mainitsee Ritvan olevan niitä opettajia, joiden kanssa hän on kaikkein mieluimmin tehnyt yhteistyötä. Opetustilanteissa ei ole koskaan syntynyt asetelmaa, jossa Ritva haluaisin pianistin pysyttelevän hiljaa. Ritvan kanssa ajatukset ovat saaneet lentää vapaasti ja pianistit ovat saaneet kommentoida ja täydentää. Jumppamaikan ryhti ja luontainen karisma tulevat Djupsjöbackan mukaan esiin jo pelkästään Ritvan saapuessa estradille. ”Ritva kelpaisi esimerkkinä kenellä tahansa siitä, millä tavalla luontevasti otetaan tila haltuun, kun kävellään lavalle.”

Ritva Miss Florence Pikena vuonna 1999 oopperassa Albert Herring

Ritvalla on omien sanojensa mukaan vahva sisäinen tunteminen siitä, mitä on tulossa, ennen kuin hän astuu lavalle. Olo on positiivinen ja yleisöystävällinen, ei anteeksipyytelevä. Sama läsnäolo on oltava niin oopperassa kuin konserteissa. Kun on lavalla, vaikka ei laulaisi säveltäkään, tulee olla lavapreesens – miten lavalle tulee, millä tavalla siellä on ja miten seuraa toisten tekemiä tapahtumia. Ritva painottaa, että karismaa ei voi opettaa kenellekään. Sitä joko on tai ei ole. ”Ryhäsen Jaskahan sitä nauraa, että hän käyttää opettaessaan minua esimerkkinä lavalla olemisesta. Minua taas aina huvittaa, kun Jaska esittää, miten tulen lavalle.” Ryhänen myöntää puhuvansa Ritvan lavapreesensistä etenkin naisoppilailleen. ”Sanon, että katsokaa, kuinka Ritva Auvinen tulee lavalle. Mikä ryhti hänellä on. Rintakehä on auki, ryhti on suora ja jalat ovat stabiilisti hyvässä seisoma-asennossa. Katsokaa! Matkikaa siitä! Nuorille laulajille täytyy opettaa, ei ainoastaan laulutaitoa ja tulkintaa, vaan miten lavalle tullaan ja kuinka siellä ollaan. Jokainen turha liike, jos se on turha, häiritsee. Ritva ei ole koskaan kosiskellut yleisöä millään ulkoisilla tempuilla. Ritva ajattelee aina äänellänsä. Ja tietysti karisma, kun hän seisoo ylväänä, se jo riittää. Ritva on syntynyt laulajaksi, syntynyt taiteilijaksi.”

Kapellimestari Kari Tikka muistaa Ritvan tulisen temperamentin ja sisäisen voiman Viimeisten kiusausten esityksistä. ”Kun Riitta suuttui ja heitti kirveen Paavon perään, siinä Ritvalla oli suorastaan miehekästä voimaa.” 

Ritva ja Jaakko Ryhänen Viimeisissä kiusauksissa