Joulumuistoja

Kun Ritvalta kysyy joulumuistoista, palaa laulajatar kauas lapsuuden tunnelmiin. Siihen aikaan elettiin vaatimatonta elämää. Ei ollut jääkaappeja, televisioita ja tabletteja, kun ei ollut edes sähköjä. Elo oli monella tapaa yksinkertaisempaa kuin nykypäivänä. ”Silloin joulu oli aidosti juhlaa – se erottui arjesta. Nykyisin elämä on joulua oikeastaan joka päivä, kun kaikkea on jatkuvasti tarjolla.” Ritva tunnustaakin, että kaupallistuminen on saanut hänet pienentämään joulun viettoa. Kuusi on pöydällä pidettävä koriste, ja perhepiirissä aikuisia lahjotaan vain pienin muistamisin. 

Kuvassa reen kyydissä ovat Ritva Auvinen ja hevosta ohjastava kartanon tytär Inkeri Aarnio. Kuva on otettu Launosissa, lähellä Riihimäkeä, kun Ritva oli oppikouluikäinen. Hevonen ja reki ovat Inkerin perheen, samoin kuin taustalla näkyvä kartanon navetta. 

Ritvalle on jäänyt lämpimät muistot lapsuuden jouluista. Silloin matkattiin reellä ja hevosilla isovanhempien luo. Muistikuvat ovat hämäriä, mutta silti rakkaita. Ukkiaan, Helmi-äidin isää, Ritva ei koskaan tavannut ja mumminkin hän muistaa vain vaivoin. ”Joulut olivat hirmu kivoja ja ovat tietenkin jääneet lapselle mieleen. Kokoonnuimme kaikki yhteen, lauloimme äänissä, ja äiti säesti pianolla. Joulupukkina oli isä nurinkäännetyssä takissa.” 

Juho-isä oli Ritvan syntymän aikoihin onnistunut hankkimaan perheeseen pianon. Yhdeksän lapsisen suurperheen Helmi-äidillä oli aikaa musisoimiseen kovin vähän, mutta soitin toi perheeseen iloa, etenkin jouluisin. Ritva hiippaili usein pianokamariin pimputtelemaan itse keksimiään melodioita. ”Lapsena lauloin mielelläni. Muistan paksun hengellisten laulujen kirjan, josta tapailin nuotteja. Selailin kirjaa läpi ja joulun aikaan soittelin kaikki löytämäni jouluaiheiset kappaleet. Ainakin laulu ’Terve, oi joulu, iltamme armain’ on jäänyt mieleeni.”

Perheenpää onnistui hankkimaan vaimolleen lahjaksi tuohon aikaan vaikeasti saatavilla olevia nuottejakin. Ritvan isoveljellä Raimolla on yhä tallessa pianonuotteja, Finlandia-vihkoja, tuolta ajalta. Kolmosvihkossa lukee ”Helmille jouluna -31” Juho-isän käsialalla. 

Kuvassa Ritva ja isoveli Raimo. Yhdessä musisoimisen perinne on jatkunut läpi vuosien. Raimo-veli soittaa pianoa ja laulaa duettoja Ritvan kanssa. Kuva on vuodelta 2004 Ritvan kotoa. 

Kotoisten joulutunnelmien lisäksi Ritvalle on jäänyt mieleen kyläkoulun ihanat joulujuhlat. Isä oli koulun pääopettaja, joten perheen kuopus pääsi mukaan katselemaan joulunäytelmiä ja -esityksiä jo ennen kuin oli itse oppilaskaan. Juhlan päätteeksi kaikille jaettiin pussukat, joissa oli pulla ja pipari. ”Elämä oli niin paljon köyhempää silloin. Eihän meidän lapsilaumaa olisi mitenkään elätetty, jos isä ei olisi ollut maanviljelijä sielultaan. Meillä oli kaneja, kanoja, lehmiä, lampaita, hevosia ja tietysti porsaita. Kaikki eläimet, mitä sen aikaisessa maatalossa oli.” Siihen aikaan opettajan palkkaan kuului muutaman hehtaarin viljelyalue, ja isä kävi myös metsällä. ”Muistan jänispaistit. Usein herätessäni oviaukossa roikkui jänis raajat ojollaan.” Kun Auvisen perheen lapset kasvoivat isommiksi, kaikki peltotyöt tehtiin omalla joukolla. Syksyisin käytiin koko perheen voimin marjametsällä. 

Kyllä lapset tuolloinkin odottivat jouluna lahjoja, vaikka rahaa ei ollut ja kauppoihin oli pitkä matka. Paketeista löytyi useimmiten käyttötavaraa: lapasia tai kenkiä. Lahjoja tehtiin paljon itse. Mitään erityistä lahjaa ei Ritvalle ole jäänyt mieleen, mutta isän järjestämät namuset olivat mieluisia. Samoin omenat, jotka oli säästetty omien puiden sadosta. 

Kuvassa Ritva Auvinen diplomaattiresidenssissä Marokossa. Ritvan aviomies Pentti Kolehmainen oli hyvä ystävä Suomen asiainhoitajan kanssa. Ritva lauloi parvekkeelta Sylvian joululaulun. 

Mitkä joululaulut kuuluvat Ritvan jouluun? ”Adamin joululaulu, Sylvian joululaulu ja Varpunen jouluaamuna ovat perinteisesti ne, jotka laulan aina joulun aikaan. On toki paljon muitakin, mutta näistä on muodostunut traditio. Näitä ihmiset myös haluavat vuosi toisensa jälkeen kuulla.”

Ritva viettää tänä vuonna joulua tyttärensä luona. Mukana on myös tyttärenpoika Pauli sekä Ritvan ja Pipa-tyttären yhteishuoltajuudesta nauttiva Rico-koira. Koirat ovat olleet lähellä Ritvan sydäntä aina, ja parhaimmillaan karvaiset perheenjäsenet ovat litkineet kermaa omalta posliinilautaselta katetun pöydän ääressä. Jouluvalmistelut eivät aiheuta stressiä. ”Jouluruokia en laita itse, kun vietämme joulua yhdessä tyttäreni kotona. Ystäville ja sukulaisille on mukava soittaa joulutervehdys, tykkään siitä enemmän kuin kortin lähettämisestä. Yksi joululahja on kyllä hankkimatta – koiralle! Jotain täytyy vielä keksiä”, Ritva nauraa. 

Ritva ja rakas Bona-koira, joka on jo siirtynyt autuaammille metsästysmaille