Iskelmistä oopperaan

Klassiseen musiikkiin Ritva sai kimmokkeen veljeltään Raimolta. Ritva oli lapsesta asti lauleskellut ja soittanut pianolla vain iskelmiä, kunnes isoveli kerran soitteli pianolla Schubertin liedejä, ja pyysi Ritvaa laulamaan mukana. Raimo otti Ritvan mukaansa myös visiiteille Nurmion neideille, joiden luona Arkadiankadulla hän kävi vuosien ajan musisoimassa. Aino Nurmio oli musiikinopettaja ja Alli Nurmio oli Raimon opettajatoveri Kaisaniemen kansakoulussa. Laulu oli molempien rakas harrastus, ja niinpä he pyysivät Raimoa kotiinsa säestämään. Kyläillessään Ritva alkoi laulaa heidän kanssaan muun muassa Mendelssohnin duettoja. Nurmion neidit kannustivat Ritvaa ottamaan laulutunteja ja kehittämään ääntään. Opettajaksi he suosittelivat ystäväänsä Auvo Kohosta, joka oli pianisti ja itseoppinut laulaja. Ritva kävikin muutamalla laulutunnilla, mutta varsinaisesti lauluopinnot käynnistyivät vasta myöhemmin Lahden konservatoriossa Tauno Kaivolan oppilaana. 

Valmistuttuaan voimistelunopettajaksi Ritvan ensimmäinen työpaikka oli Lahden yhteiskoulussa. Ritvalle oli tarjolla kaksikin paikkaa – vakituinen opettajan paikka Perniössä ja väliaikainen Lahdessa. Laulamisen palo oli voimistunut entisestään, joten Lahden valitseminen sopi paremmin niihin suunnitelmiin. Opettamisen ohella Ritva istui iltaisin kuuntelemassa Lahden orkesterikonsertteja. Vähitellen halu saada laulutunteja kasvoi niin suureksi, että Ritva päätti tarttua tuumasta toimeen. Lahden musiikkiopistossa siihen aikaan opettavaa Tauno Kaivolaa pidettiin laulunopettajana suuressa arvossa, joten Ritva asteli sisään musiikkiopistoon ja ilmoitti haluavansa hänen oppilaakseen. Näin Ritvan lauluopinnot saivat alkunsa. ”Se oli ihanaa! Tykkäsin ihan hirveästi. Ohjauksen saaminen laulamiseen oli suurenmoinen asia!” Tauno Kaivolan lauluopissa ovat käyneet myös muun muassa Martti Talvela ja Jaakko Ryhänen.

Iskelmiä luonnonäänellä laulanut Ritva ei kauhistunut äänenmuodostuksesta tai ääniharjoituksista – pikemminkin päinvastoin. Tahto oppia ja kehittyä oli niin kova, että opiskelu oli nautinnollista. ”Tauno oli hyvä opettaja ja suhtautui oppilaisiinsa mukavasti. Hänen kanssaan oli kiva tehdä töitä”. Laulutuntien lisäksi Ritva lauloi sopraanoa konservatorion tiloissa toimineessa oratoriokuorossa, jota johti Lahden kaupunginorkesterin kapellimestari Urpo Pesonen.

Ritva viihtyi hyvin niin opettajan työssä kuin Kaivolan lauluopissa, mutta vuonna 1961 oli aika muuttaa takaisin Helsinkiin. Ritva halusi jatkaa lauluopintojaan ja sai voimistelunopettajan paikan tyttölukiossa. Helsinkiin tultuaan Ritva pyrki silloisen Helsingin Kansankonservatorion oopperaluokalle ja pääsi jatkamaan siellä laulamista. Yrjö Kostermaa oli tuolloin oopperaluokan ohjaaja ja hän järjesti Ritvan Kansallisoopperaan Simson ja Delila -produktion lisäkuoroon.

Opettajakollegoita 1950-luvulla. Ritva toinen vasemmalta,
vieressä vasemmalla Eeva Nieminen.  

Ritvalla oli voimistelunopettajan töitä kuusitoista viikkotuntia. Opettaminen oli mukavaa ja oppilaat tykkäsivät, kun Ritva säesti tanhuja ja jumppaa pianolla. Lisätienestit olivat vähäisen viikkotuntimäärän vuoksi kuitenkin tarpeen. Niinpä hyvä ystävä Eeva Nieminen järjesti Ritvalle toisen työn uimaopettajana. Uimaopettajan työssä oli kaksikin etua: opetustunteja ei tarvinnut valmistella ja sijaisia oli aina helppo saada. Työssä oli tosin varjopuoletkin – isoja lapsilaumoja joutui paimentamaan kaikuisassa hallissa, jossa meteli huumasi korvia ja kloorin höyryt tunkivat hengitykseen. Työ ei ollut Ritvalle palkitsevaa, vaan pikemminkin hyvin epämieluisaa, mutta raha täytyi kuitenkin jostain tienata. Myöhemmin, kun uimaopettajan töitä tarjoutui lisää, jätti Ritva kokonaan voimistelunopettajan työn voidakseen keskittyä enemmän laulamiseen. Täysipäiväiseksi laulajattareksi heittäytymistä täytyi kuitenkin odotella vielä useamman vuoden ajan.