Oopperalaulajattaren mykkä startti

”En ole oikein koskaan osannut verbalisoida ja tulkita, mitä ajattelen ja teen. Laulan aina mieluummin kuin puhun.”

Ritva Alina Auvinen syntyi Sortavalan maalaiskunnan Ilomäen kylässä 18. lokakuuta vuonna 1932 perheeseen, jossa oli jo kahdeksan lasta: Reino, Raakel, Rauha, Rauni, Ruut, Risto, Raimo ja Reijo. Parinkymmenen kilometrin päässä lähimmästä kaupungista, Laatokan pohjoisrannalla sijaitsevasta Sortavalasta, Ritvan auttoi maailmaan naapurin emäntä, jota kutsuttiin puapoksi (Karjalan murteen sana, joka tarkoittaa lapsenpäästäjää, kätilöä). 

Helmi-äiti ja Juho-isä

Ritva pysyi synnyttyään vaiti niin, että puapon piti lyödä häntä takapuolelle ennen kuin kiljuminen alkoi. Lapsena Ritva oli pieni ruipelo, jota äiti patisteli aina syömään enemmän. Auvisen perhe joutui lähtemään Karjalasta evakkoon kahdesti. Toisen evakkomatkan päätteeksi Ritvan Helmi-äiti jäi suuren lapsikatraan kanssa yksin Laukaalle, kun perheen isä Juho määrättiin vuoden 1945 alussa opettajaksi toiselle paikkakunnalle. ”Jos ei oltaisi saatu perunoita matkaan Karjalasta, niin meille olisi varmaan käynyt köpelösti.” Äiti teki parhaansa ravinnon hankkimiseksi. Kupongeilla sai leipää, sokeria ja muutakin ruokaa. 

Ritvan ehtymätöntä positiivisuutta kuvaa asenne, jolla hän suhtautuu aikaan, kun kaikesta oli pulaa. ”Se varmaan säästi hampaita, kun ei ollut karkkeja ja hedelmiä. Aina löytyy hyvät puolet!” Myöhemmin perhe sai paketteja Amerikasta köyhäinapuna. Ritvalle on jäänyt mieleen merten takaa saadut marmorikuulat ja kiva pusero. Kuopuksen vaatteet kun olivat yleensä aina siskojen vanhoja – vasta ylioppilasjuhliinsa Ritva sai oman puvun.

Musiikki on aina ollut vahvasti läsnä Auvisten arjessa. 1930-luvulla perhe asui Kuokkaniemen kylässä Ilomäen kyläkoululla isän ollessa johtajaopettajana kansakoulussa. Opettajalla oli siihen aikaan merkittävä rooli kulttuurin luomisessa kylälle. Kylällä oli hyviä laulajia ja kyläkuoro, jota Ritvan isä johti. Isällä oli vahva lauluääni ja äidillä tarkka sävelkorva. Musikaalinen Helmi-äiti lauloi ja soitti urkuharmonia taitavasti nuoteista. Juho Auvinen tiesi vaimonsa musikaalisuuden ja osti Ritvan syntymän aikoihin perheeseen pianon, jota säilytettiin kamarissa.

Vaikka suurperheen äidillä oli aikaa soittamiseen kovin vähän, piano toi perheeseen iloa, etenkin jouluisin. Juho onnistui hankkimaan vaimolleen lahjaksi muutamia tuohon aikaan erittäin vaikeasti saatavilla olevia nuottejakin. Ritva kuvailee Helmin olleen hiljainen ihminen, mutta soitossa kuului, että sisäistä temperamenttia kyllä löytyi. Helmi kirjoitti kappaleita itsekin, ja Ritva muistaa soitelleensa äidin sävellystä Reuskulan marssi. Äiti ei kuitenkaan koskaan nuotintanut kappaleitaan, vaan improvisoi musiikkia omasta päästään. Tämä taito periytyi Ritvalle, joka hiippaili pianokamariin soittelemaan itse keksimiään melodioita. Myöhemminkään Ritvaa ei ole kiinnostanut pianon soittaminen nuoteista, vaan omien sävelmien improvisointi on aina ollut mieluisampaa. Keksimisen riemu osoittautui myöhemmin hyödylliseksi, kun Ritva työskenteli vuosien ajan jumppasäestäjänä eri puolella Suomea.

Musisointia Raimo-veljen kanssa

Ritvan ollessa oppikouluikäinen Auvisten kotona Lopella oli radio, jota Ritva kuunteli laulaen mukana kaikki laulut. Isältä tuli aina välillä moitteita, kun radio pauhasi täysillä. Koulurakennuksen toisessa päässä asuneen Alina-tädin pojalla Helmer Rädyllä oli Ritvan tapaan hyvä ääni ja innostusta laulaa. Helmer oli lähes samanikäinen kuin Ritva, ja jo alle kouluikäisinä he lauloivat öljylamppujen valossa radiossa paljon soitettua Sillanpään marssia. ”Varmaan sain siitä kehuja, kun se on jäänyt mieleen.”

Ritvan ohella äidin ja isän musikaalisuutta ovat perineet myös Auvisen perheen muut lapset. Ritvan vanhin sisko Raakel soitti pianoa ja kävi laulutunneilla. Raimo-veli on vuosien varrella säestänyt pianolla ja laulanut duettoja Ritvan kanssa, ja Reijo-veljen kanssa Ritva on pitänyt yhteisiä kirkkokonsertteja. Musiikkia on koko Auvisen perheessä harrastettu paljon, vaikka Ritva on aina ollut sisarusparvesta selkeästi innokkain.