Kierrän kuin Jerusalemin suutari

Bulevardin oopperatalossa kantaesitetty Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset vieraili ulkomaisten oopperatalojen lisäksi eri puolella Suomea kirkoissa ja suurissa urheiluhalleissa. Halleihin pystytettiin valtavia katsomoita ja esityksiä varten tehtiin suuria rakennelmia – vierailu oli paikkakunnalla aina suurtapaus. Kirkoissa teosta esitettiin puolestaan concertante-tyyppisinä tai puolinäyttämöllisinä versioina. Tosin tanssiteatteri Raatikko, jolla oli merkittävä ilmaisullinen osa teoksessa, jouduttiin kirkkoesityksissä jättämään pois. Kirkot eivät nimittäin hyväksyneet tanssiteatteria tiloihinsa. 

Kalevi Koskinen, Ritva ja Jaakko Ryhänen

Vuonna 1981 Viimeiset kiusaukset vieraili Zürichissä ja Wiesbadenin kansainvälisillä musiikkijuhlilla. Oulu-lehden haastattelussa (1.10.1981) Ritva kertoo esiintyneensä Viimeisten kiusausten Riitan roolissa varsin erilaisissa paikoissa ja joutuneensa soveltamaan roolinsa sen mukaisesti. ”Olavinlinnan näyttämö Savonlinnassa vaatii laajemmat liikkeet kuin kirkot, joissa Viimeisiä kiusauksia on myös esitetty.” Samaisessa haastattelussa Ritva kuvailee myös vaihtelevaa ohjelmistoaan eri puolella Suomea laulamissaan konserteissa: ”Olen sillä tavoin vaihtelunhaluinen ihminen, että valitsen konserttiohjelmanikin mahdollisimman monipuolisiksi ja laulan myös muuta kuin oopperaa. Olen pitänyt lied-konserttien lisäksi myös wieniläisiltoja yhdessä George de Godzinskyn kanssa. Minusta kaikki hyvä musiikki on tärkeää, hyvä viihdekin, jos asialla ovat osaavat orkesterit ja laulajat.” 

Aamulehden haastattelussa pari vuotta aiemmin (14.3.1979, Vappu Tiitola) Ritva kertoo pitävänsä työstään oopperan kiertolaisena, eikä ainakaan sillä hetkellä vaihtaisi sitä vakituiseen kiinnitykseen. Freelance-työssä on Ritvan mukaan se suuri etu, että saa itse valita tehtävänsä, mutta samaan aikaan työ vaatii rautaista kuntoa. Tiitola kysyy haastattelussa pelottaako vapaan taiteilijan tulevaisuus, johon (alle 50-vuotias) Ritva toteaa, ettei kanna siitä vielä mitään huolta. ”Birgit Nilssonin, ruotsalaisen oopperan supertähden äänen sanotaan nyt olevan parhaimmillaan ja hän täyttää kohta 60. Yleensä oopperalaulajan katsotaan olevan eläkeiässä jo viisissäkymmenissä, mutta kaikki riippuu siitä, milloin on aloittanut. Birgit Nilsson, jonka sopraanon sävyn on monesti mainittu olevan likellä omaani, aloitti myöhään, joten ääni ei ole ehtinyt ’kulua’.” 

Jaakko Ryhänen ja Ritva

Etelä-Suomen Sanomissa (24.5.1980, Sirkka Henttonen) puolestaan on Ritva Auvisesta kertova henkilöjuttu otsikoitu ”Kierrän kuin Jerusalemin suutari”. Ritva myöntää, että vapaan taiteilijan roolissa on omat varjopuolensa. ”Totta kai minua harmitti aikanaan valtavasti, kun en saanut kiinnitystä oopperaan. Mutta ei sinne kelvannut Martti Talvelakaan, joten hyvässä seurassa ollaan. Nykyisin en enää osaa sanoa, onko tämä vapaan taiteilijan osa hyvä vai paha. Maakuntaoopperoissa on ollut todella hauska työskennellä. Henki niissä on aina raikas ja innostunut. Missäpä muuten olisin alkuvuosina toteuttanut itseäni ja hankkinut kokemusta, ellei maakuntaoopperoita olisi ollut.” Ja Ritva jatkaa vielä: ”Tietysti vapaan taiteilijan elämässä on omat varjopuolensa. Siinä pitäisi olla aina terve, aina täystyöllistetty eikä ehtiä koskaan eläkeikään, mutta en minä sitä osaa surra.” 

Ritvan läheinen ystävä oopperalaulaja Jaakko Ryhänen toteaa, että kiinnityksen saadakseen Ritva olisi kenties tarvinnut agentin, joka olisi tehnyt tinkimätöntä myyntityötä. ”Oopperamaailma on tietynlaista bisnestä, ja agentuurit ovat ikään kuin tukkukauppiaita, joilla on tietyt taiteilijat myytävänä. Jos ei agenttia ole, on kiinnitysten saaminen vaikeaa. Esimerkiksi oopperatalot eivät tee sopimuksia suoraan taiteilijoiden kanssa,” Ryhänen kuvailee. Ryhänen jatkaa myös, että agentuureja on laidasta laitaan ja nimenomaan hyvän agentin merkitys on suuri. ”Painotan aina ammattiin pyrkiville nuorille, että on tärkeää päästä hyvän agentin toimistoon, joka todella tekee töitä sinun eteesi, eikä vain rahasta.” Toisaalta Ryhänen summaa, että Ritvalla on ollut koko ajan tasaisesti niin paljon työtä, ettei hän ole tarvinnut agenttia, kun innokkuutta ulkomaille muuttamiseen ei ole ollut. 

Gustav Djupsjöbacka ja Ritva maaliskuussa 1985

Ulkomaan konserteista ja oopperavierailuista saadut ensiluokkaiset arviot olisivat varmasti mahdollistaneet uran myös ulkomailla, mutta Ritva halusi jäädä Suomeen. Vuosien ajan Ritva jatkoi Kansallisoopperan roolien lisäksi opetustyötä ja laulamista maakuntaoopperoissa. Helmikuussa 1987 saatuaan loistavat arvostelut pianisti Gustav Djupsjöbackan kanssa pidetystä lied-konsertista Ritva kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että hänen kunnianhimonsa ei kohdistu maailmalle, vaan siihen, että kulloinenkin esiintyminen olisi mahdollisimman täysipainoinen esiintymispaikasta riippumatta. Aamulehden haastattelussa (14.3.1979, Vappu Tiitola) Ritva toteaa, että vierailut ulkomaille silloin tällöin ovat aivan paikallaan, mutta vakituista kiinnitystä ulkomaille hän ei ole koskaan vakavasti harkinnut. ”En siitä huolimatta, että usein todettu pitää paikkansa: Suomessa et ole mitään ennen kuin olet käynyt kiekaisemassa ulkomailla. Mutta minä olen perin suomalainen temperamentiltani ja ulkomainen ’karriääri’ vaatii paljon kovempaa luonnetta kuin omani”.

Vahvoissa naisrooleissa

Vuonna 1975 kantaesitetty Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset saavutti valtaisan suosion Suomen Kansallisoopperassa, Tukholman kuninkaallisessa oopperassa ja Oslon Den Norske Operassa, minkä jälkeen teos esitettiin Savonlinnan Oopperajuhlilla vuonna 1977. Teoksen johti tuolloinkin Ulf Söderblom ja ohjaus oli Sakari Puurusen. Jälleen esitys sai valtaisaa suitsutusta lehdistössä. Tämän blogin loppuun on koottu muutamia näistä arvioista.

Samana vuonna oopperasta tehtiin Savonlinnassa levytys, joka ilmestyi markkinoille kesällä 1978 Oopperajuhlien käynnistyessä. Levytyksessä laulavat Ritva Auvisen lisäksi solisteina Martti Talvela, Seppo Ruohonen, Matti Lehtinen, Kalevi Koskinen, Jorma Falck, Jaakko Ryhänen, Taru Valjakka, Eini Liukko-Vaara ja Raija Määttänen-Falck. Yleisradio valitsi Viimeiset kiusaukset vuoden levyksi vuonna 1978. 

Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperassa Riitan rooli vuonna 1977

Viimeiset kiusaukset esitettiin Savonlinnan Oopperajuhlilla myös vuosina 1978 ja 1979. Ritva lauloi Riitan roolia kaikkina kolmena vuotena. Vuoden 1978 esityksessä sattui yksi Ritvan uralla harvinaisista tapauksista, että hän ei pystynytkään laulamaan rooliaan kokonaan. Ritva ei tiennyt lavalle mennessään olevansa lähes äänetön. Yhtäkkinen allerginen reaktio oli turvottanut kitakaaret. ”Siellä ei kerta kaikkiaan ollut soivaa tilaa.” 

Kesken esityksen ääni alkoi hiipua. Ohjaajan assistenttina teoksessa työskennellyt Jussi Tapola oli tuolloin valvomassa esitystä. Teoksen ohjaajan Sakari Puurusen kanssa he alkoivat kuumeisesti miettiä, mistä roolia edelliskesänä toisessa miehityksessä tehnyt Irma Urrila saadaan kesken esityksen kiinni. Urrilan tiedettiin olevan Savonlinnassa ja niinpä Tapola lähti ”pikku-Rellullaan” ajamaan ympäri kaupunkia laulajatarta etsien. Lopulta Urrila löytyi ja Tapola ajoi kaasu pohjassa takaisin. Urrila juoksutettiin siltaa pitkin Olavinlinnaan, kun lavalla oli juuri tulossa Riitan kuolema. Kohtauksessa naiset laittoivat Riitan sänkyyn ja peittivät hänet hetkeksi. Tuolloin Tapola oli Urrilan kanssa odottamassa valmiina. Sopivassa kohdassa he livahtivat rakenteiden takaa lavalle, laulajattaret vaihdettiin ja Ritva tuli pois lavalta. ”Sanoin Ritvalle, että lähdetään. Ja hän vastasi: joo, joo, lähdetään. Ritva oli heti jyvällä, mitä tapahtuu”, Tapola muistelee huvittuneena. Yleisö ei tietystikään huomannut mitään ennen kuin Urrila alkoi laulaa. 

Tapolan ja Ritvan yhteistyö oopperoiden parissa jatkui Savonlinnan jälkeenkin. Tapola muistelee, että Ritvan kanssa työskentelyä on helpottanut valtavasti jumppamaikan tausta ja fyysisyys. Ohjaajan on ollut helppo vaatia laulajattarelta, koska eleiden ja liikkeiden tekeminen on ollut helppoa – kroppa on ollut valmis. ”Ritva ei myöskään koskaan ole mystifioinut laulajan työskentelyä, vaan on ollut valmis tekemään. Hän ui käsittämättömällä tavalla rooleihinsa”. Tapola antaa kiitosta Ritvan nopealle kyvylle asettua toisen henkilön nahkoihin ja ymmärtää roolihenkilöä, joka on hänen sisällään. ”Ulkokohtaiset eleet eivät sovi oopperaan. Heti, kun tekeminen näyttää näyttelemiseltä, kontakti yleisöön on poikki. Ritva ei yritä näyttää, mitä tekee tai ajattelee, vaan alkaa ajatella kuten roolihenkilö. Ritva myös oppii lavalliset asiat nopeasti. Toisille ihmisille lavalla oleminen on luontaisempaa kuin toisille.”

Sonnisen Haavruuva-oopperassa nimirooli vuonna 1975

Riitan lisäksi Ritva on laulanut monia muitakin rooleja suomalaisten säveltäjien oopperoissa. Keväällä 1975 Ritva lauloi Tampereen oopperassa Ahti Sonnisen Havruuva -oopperan kantaesityksessä salaperäisen meren olennon nimiroolin. Seuraavana vuonna Oulussa esitettiin Tauno Marttisen ooppera Laestadiuksen saarna, jossa Ritva lauloi Kapakkanaisen roolin. Jorma Panulan Jaakko Ilkka -oopperassa Ritva debytoi Katariinan roolissa 1978. Samana vuonna Lahden Oopperan ohjelmistossa oli Leevi Madetojan Juha, jossa Ritva lauloi Marjan roolin sekä Suomen Kansallisoopperan ohjelmistossa Aulis Sallisen Punainen viiva, jossa Ritvalla oli Riikan rooli. 

Madetojan Juha-oopperassa Marjan rooli vuonna 1978

Ilkka-lehden haastattelussa (N:o 148–7, 1979, Marja-Liisa Kriikku) Ritva kuvailee voimakkaita naisroolejaan: 

”Pidän valtavasti Paavo Ruotsalaisen vaimon Riitan roolista Viimeisissä kiusauksissa. Se on monisisältöinen, täynnä dramatiikkaa ja naisen kärsimystä. Samanlaisia voimakkaita naisrooleja ovat myös Jaakko Ilkan Katariina ja Punaisen viivan mökinakka, Riikan osat.” Ritva jatkaa, että roolit näissä uusissa suomalaisissa oopperoissa ovat haastavia, koska rooli on luotava täysin alusta ilman mallia tai esikuvaa. ”Nämä voimakkaat osat ovat sellaisia, että niissä täytyy ulkonaisen olemuksen ja äänen vastata roolia. Niitä ei voi ottaa lyyrisesti. Tietysti mukana on lyyristäkin laulua, mutta lähinnä osat vaativat dramaattista sopraanoa. Minun ääneni ja ulkoinen olemukseni vastaa roolihahmoja ja siitä kai johtuu, että laulan näissä naispääroolia.”

Panulan Jaakko Ilkka -oopperassa Katariinan rooli vuonna 1978

*** 

Savonlinnan Oopperajuhlien Viimeisistä kiusauksista kirjoitettuja arvioita:

Vaasa-lehti, Paavo Maunula, 26.7.1977

”Liekö johtunut Riitan esittäjän, Ritva Auvisen äänestä, edullisesta esityspaikasta ja avarista tiloista vai kuulijasta: Ritva nousi todelliseen suuruuteensa Jumalan hullun Paavon rinnalle, jopa ohikin, taistellessaan rakkaudestaan, perheensä leivästä ja kiittäessään särkevällä tavalla murheensa keskellä?”

Aamulehti, Rainer Pallas, 18.7.1977

”Martti Talvelan saavutus ei olisi ollut mahdollinen ilman Ritva Auvisen upeata Riittaa. Olen nähnyt useita Ritva Auvisen tekemiä rooleja. Niihin verrattuna Viimeisten kiusausten ensimmäisen vaimon osa ylittää rikkaudessaan ja ilmaisun vapautuneisuudessaan kaikki muut. 

Ritva Auvinen tuki miestään uskon asioissa, oli karkoittamassa ohjasperillä hallan viljasta, mutta oli myös valmis taistelemaan leivästä jopa kirveeseen tarttuen, kun Paavo vaati viimeisen leivän kotoa. Tämä kohtaus aviopuolisoiden kesken on vavahduttava; siinä kohtaavat toisensa kaksi maailmaa, realistinen arkipäivä ja Paavon idealismi. …

Sekä Martti Talvela että Ritva Auvinen olivat äänellisesti loistokunnossa. Talvelan hyvä puheääni kantoi kesäisessä yössä vaivatta ja virrenveisuussa oli julistuksellista voimaa. Ritva Auvisen laulu kaikui selkeänä ja ilmeikkäänä niin lyyrisissä kuin hartaissa jaksoissa. Miten suuri henkinen ryhti säteilikään hänessä hänen laulaessaan taivaan puomin toiselta puolelta linnan holvissa: ”Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi, joka lunastaa henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.”

Itä-Savo, Maisa Krokfors, 19.7.1977

”Vaikuttavimpana solistina Talvelan ohella ja paikoin kaiken muun yläpuolelle kohoavana oli Ritva Auvisen tulkinta Paavon ensimmäisen vaimon Riitan roolista. Riitan kuolinkohtaus ja Paavon kutsumiset saareen saavat kyllä kivisydämenkin liikahtamaan. Kokkonen on säveltänyt näiden kohtausten musiikin Ritva Auvisen edullisemmalle alueelle. Niinpä Riitan ääni soikin lähes ylimaallisen ihanana. Mutta vaikka Riitasta jää mieleen viimeinen kirkkaan kuulakas saareen kutsu, Ritva Auvinen on ennen sitä oopperan alkupuolella ihastuttanut aivan toisenlaisella tulkinnalla. Esimerkiksi 1. näytöksen 5. kohtauksessa tulee ajatelleeksi, että hän lienee meidän parhaiten liikkuva laulajamme. Riitan roolissa on toki Ritva Auvisen henkinen panos kaikkein suurin. Sisäistyneempää ja kirkastuneempaa laulua ei ole kuultu aikoihin. Kaikkien muiden ylistyssuitsukkeiden lisäksi Joonas Kokkonen ansaitsee erityisen kiitoksen siitä, että hän on säveltänyt täydellisesti istuvan roolin tälle jaloääniselle ja sielukkaalle laulajalle.”